Oppimisympäristöjen kehittäminen - Benchmarkkaus-tehtävä

Valitsimme tarkastelun kohteeksi Pirkanmaan ammattiopistossa toteutetun SOTEREPPU - hankeen. Hanke oli sosiaali- ja terveysalan opetussuunnitelmaperustaisen perustutkinnon alueellisten oppimisympäristöjen kehittämishanke, jonka tavoitteena oli kehittää paikalliseen osaamiseen ja aitoihin toimintaympäristöihin tukeutuva opetuksen järjestämismalli.




Hankkeen eteneminen
Hankkeen lähtökohtaisena tavoitteena oli kehittää paikalliseen osaamiseen ja aitoihin toimintaympäristöihin tukeutuva opetuksen järjestämismalli. Hanke mahdollistaisi nuorille lähihoitajatutkinnon suorittaminen kotipaikkakunnalta käsin. Toteutuakseen hanke piti sisällään erilaisten oppimisympäristöjen monipuolisen, tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan hyödyntämisen. Samalla hankkeessa luotiin yhteistyömalleja sekä paikallisen työ- ja elinkeinoelämän kanssa että eri oppilaitosmuotojen välille. Hankkeen perusajatuksena oli, että onnistuessaan hankkeen käytänteet olisivat siirrettävissä ja käyttöönotettavissa taloudellisesti kestävin perustein myös muissa toisen asteen koulutuksissa ja oppilaitoksissa.

Hankkeen kannustimena toimi tietoisuus siitä, että sosiaali- ja terveysalan työvoiman tarve tulee lisääntymään erityisesti kasvukeskusten ulkopuolisilla alueilla väestön ikääntyessä ja henkilöstön jäädessä eläkkeelle. Tämä uuden työvoimantarve edellyttää, että jatkossa sosiaali- ja terveysalan koulutusta tullaan tarjoamaan eri puolilla Pirkanmaata siten, että se hyödyttää mahdollisimman hyvin kaikkia alueen toimijoita ja kuntia
Hankkeen organisaatio oli dokumentoitu yksinkertaisena luettelona hankkeessa olevista opettajista sekä yhteistyötahoista. Hankkeessa mukana olleita henkilöitä ei kuitenkaan tarkemmin yksilöity. Olisi ollut kiinnostavaa tietää minkä ”tieteenalan” (hoitotiede, kasvatustiede, yhteiskuntatiede, psykologia ym.) edustajia kyseiset ihmiset ovat.

Hankkeesta saatavilla olevien dokumenttien perusteella, ulkopuolisen on hankala muodostaa kokonaiskuvaa hankkeen etenemisestä. Hankkeelle oli laadittu projektiaikataulu excel-taulukon muodossa, mutta sen sisältämät merkinnät eivät kaikilta osin tulleet ulkopuoliselle ymmärretyiksi. Kuitenkin, hankkeen yhteydessä kirjoitetun blogin seuraaminen selvitti hieman hankkeen etenemistä, mutta kirjoituksia oli melko harvakseltaan ja merkinnät varsin yleisellä tasolla.

Hankkeen tuotoksina syntyi: 1. Paikallisen toteuttamisen malli, jossa kuvataan erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntämisen perusteet, käytännön hyödynnettävyyden vaatimukset sekä saadut edut ja kehittämishaasteet. Tämä malli oli suhteellisen riippumaton hallinnollisen oppilaitoksen sijainnista. 2. Opiskelijan ohjauksen ja mentorointi malli eli ”Mentor –actor” –malli siitä kuinka opetusta voidaan järjestää paikallisesti.3. Kuvaus erilaisista keinoista paikallisen työelämän ja muiden oppilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön hyödyntämisestä lähihoitajakoulutuksessa.


Projektissa tuotettujen toimintamallien vakinaistaminen jää projektin dokumenttien valossa kysymysmerkiksi. Hankkeen itsearvioinnista päätellen hanke oli itsearvioinnin tekohetkellä vielä keskeneräinen, joten varmaa käsitystä hankkeen vakiintumisesta osaksi organisaation normaalia toimintaa ei näiden dokumenttien perusteella saa. Hanke on kuitenkin poikinut jatkohankkeen Pirkanmaalle, eli Soteverkko – hankeen, joten jotain muutosta hanke on saanut aikaan.

Hankkeen tarve oli hyvin perustelu sen tavoitteiden kautta. Pieni ryhmäkoko ja vähäinen yhteistyötahojen määrä, jolle hanketta lähdettiin toteuttamaan, tosin hiukan mietityttää hankkeen muualla hyödyntämisen osalta. Hankekuvaus ei vakuuta siten, että samanlainen toimintatapa olisi mahdollinen pääkaupunkiseudulla, jossa opiskelijamäärät ja yhteistyötahot ovat moninkertaiset tähän hankkeeseen verrattuna. Toisaalta hankkeessa on osia, joita toteutetaan jo nyt esim. Hesotessa, jossa ne on toteutettu opettajien normaaleilla opetusresursseilla.


Asiantuntijuus ja osaaminen hankkeen sisällä
SOTEREPPU – hankkeen työryhmä muodostui viidestä Pirkanmaan ammattiopiston opetusalan henkilöstä. Heillä kaikilla oli opetustyön osaamista ja sen lisäksi työryhmässä oli asiantuntijuutta liittyen sosiaalisen median hyödyntämiseen opetustyössä. Opinnoissa käytettiin hyväksi Moodle -oppimisympäristöä sekä Webex – keskustelualustaa. Yksi keskeinen tekijä ryhmässä oli halu ja kiinnostus kehittää uudenlainen oppimisympäristö – eli oppimisympäristö koulun seinien ulkopuolelle.
Hankkeen aikana työryhmä kävi aktiivista vuoropuhelua Lapin ammattiopiston kanssa, mistä löytyi kokemusta tämän tyyppisestä toiminnasta. Hanke sai myös tukea SOTE-alan opetuksen kehittäjäverkostosta, johon kuuluu verkko- ja virtuaaliopetuksen kehittäjiä, oppimisen ja opetuksen asiantuntijoita laajasti eri puolelta Suomea. SOTEREPPU - hanke sai Opetushallitukselta erityisavustusta.
Jotta opetus voitaisiin siirtää koulun seinien ulkopuolelle, eli autenttiseen työelämään ja ns. kotipesiin, oli hankkeeseen saatava ulkopuolista asiantuntijuutta siitä, miten tällaisissa tiloissa toimitaan. Mukaan saatiin sosiaali- ja terveystoimen edustajia sekä muita työelämän edustajia. He toivat hankkeeseen arkikäytänteiden osaamista ja sitä kuinka työympäristö voitiin muuttaa oppimisympäristöksi.
Kun hanke oli saatu käyntiin ja ensimmäiset opiskelijat tähän uuteen oppimisympäristöön, pyydettiin myös opiskelijoita apuna


Hankkeen tiedonhallinta
SOTEREPPU – hankkeessa tietoa kerättiin sekä aiemmista vastaavista projekteista että luotiin uutta tietoa. Hankkeeseen liittyvät tiedot koottiin SOTEREPPU – Wikiin, johon kirjattiin hankkeen kuvaus sekä keskeiset prosessit ja elementit. Tätä hankkeen omaa wikiä päivitettiin hankeen kehittämistyön edetessä.
Lisää tietoa kerättiin arvioimalla hanketta mahdollisimman monipuolisesti. Arviointia suoritettiin käytännön oppimisen tasolla käyttämällä opiskelijoille suunnattua kyselylomaketta. Opiskelijat vastasivat lomakkeen kysymyksiin sekä asteikolla 1-10 että kirjoittamalla omia näkemyksiä avoimeen tekstikenttään. Lomakkeen perusteella kerättiin tietoa nimenomaan työelämässä tapahtuvasta oppimisesta. Hankkeen opettajuuden arvioinnissa käytettiin puolestaan SWOT-analyysia, Tällä haluttiin kartoittaa onnistumisen lisäksi myös hankeen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Hankkeen itsearviointi oli erittäin kattava ja tätä arviointia varten hankkeessa kehitettiin oma arviointikaavake. Arvioinnin tavoite oli tukea kehittämis- ja suunnittelutyötä myös jatkossa. Arviointikohteita oli yhteensä 12 ja ne kattoivat hyvin oppimisympäristön eri tekijät.
Hankkeessa tuotettiin tietoa erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntämisen perusteista, käytännön hyödynnettävyyden vaatimuksista sekä saaduista eduista että kehittämishaasteista. Lisäksi kuvattiin erilaisia keinoja paikallisen työelämän ja muiden oppilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön hyödyntämisestä lähihoitajakoulutuksessa.
Hankkeesta tiedotettiin oppilaitoksen sisällä intra-sivuston kautta sekä paikalliseen mediaan lähetettiin tiedotteita. Yksi tapa informoida hankkeen etenemisestä oli hankkeen alkuvaiheessa blogin pitäinen, jossa hankeen työryhmän jäsenet kirjoittivat ajankohtaisista hankkeeseen liittyvistä asioista. Tämän lisäksi hanketta esiteltiin myös mm. virtuaaliopetuksen päivillä ja hankkeen wiki-sivusto oli kaikkien nähtävillä ja saatavilla.


1. Miten suhteuttaisit oman kehittämishankkeen benchmarkkauksen kohteena olevaan projektiin?
Työn alla oleva hanke on huomattavasti pienimuotoisempi, mutta tavoitteissa ja toteutuksessa on yhtäläisyyttä siinä mielessä, että molemmissa haetaan tapoja hyödyntää olemassa olevaa oppimisympäristöä aiempaa monipuolisemmin opiskelijan oppimisessa.

2. Mitä asioita tästä projektista ja sen etenemisestä voisit hyödyntää omassa kehittämishankkeessa ja sen eteenpäinviemisessä?
Mielestäni parasta antia tämän benchmarkatun hankkeen osalta oli hankkeen arviointi lomakkeet. Varsinkin hankkeen itsearvioinnin voisi tuoda omaan hankkeeseen lähes sellaisenaan.
Hanke toimii myös yleisesti hyvänä esimerkkinä siitä – mitä tulee ottaa huomioon ja mitä ja kuinka dokumentoida oman hankkeen etenemistä .

R