smily.gifsmily.gifsmily.gif
Tuovi Ronkainen "Varpusesta valkoposkihanheen"-hanke

Benchmarkkaus Elämän vesi-projektiin
**http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=159717&lan=FI**

Projektin etenemisen perusasiat:

Hankkeen ylätavoitteena on ympäristölukutaitoinen ja vastuutuntoinen kansalainen, joka osaa lukea luonnon kirjaa, asettaa kysymyksiä ja tietää, miten yhteiskunnassa voi vaikuttaa päätöksentekoon. Hankkeen taustalla on neljä strategiaa, Uudenmaan ympäristöohjelman väliarviointi, Vantaanjoen kehittämisohjelma, Uudenmaan liiton maakuntastrategia ja lähinnä koulupuolta on tietenkin opetussuunnitelmauudistus.
Opetusmenetelmien kehittäminen yhdessä opettajien, viranomaisten ja alan asiantuntijoiden kanssa oli eräs hankkeen kulmakiviä. Samalla kartoitettiin koulujen lähiympäristön käyttöä tutustumiskohteena ja työstettiin niihin tehtäviä. Koululaislle järjestettiin ohjattuja retkiä ja lopuksi koostettiin hankkeen hankkeen kotisivuille opetusmateriaalipaketti. Hankkeessa tuotettva aineisto soveltuu peruskoululuokille 5-9, lukioille ja osin aikuiskasvatukseen. Projketin mielekkyys pohjautuu nykyiseen ympäristöntilaan. Vesi ja vesivarat, veden luontainen
kiertokulku ja ihmisen vaikutus veden kiertoon on tulevaisuden keskeisiä kysymyksiä. Vesi on kautta aikojen aiheuttanut konflikteja,
naapurit tappelevat kaivon paikasta ja valtiot tappelevat vesioikeuksistaan. Puhdasta vettä tulisi kuitenkin riittää kaikille.
Hanke aloitettiin vuonna 2002 ja sen loppuseminaari järjestettiin 19.1.2005. Sen jälkeen materiaalia on vielä työstetty hieman eteenpäin, esim. käännetty ruotsiksi, mutta sivustoa ei ole enää päivitetty. Projketi alkoi kouluille suunnatulla tiedotuksella toukokuussa 2002. Tieto projketista tuli kuntien koulutoimistoihin, josta se lähetettiin kouluille. Ajankohta oli väärä, koska nyt tieto jäi monesti hitaasti reagoivaan koulutoimistoon, eikä koulut lähde mukaan, jos tieto tulee vähän ennen koulun loppumista.Seuraavassa vaiheessa mukaan lähteneille kouluille, asiantuntijoille ja viranomaisilla oli yhteinen tapaaminen. Tapaamiset sisälsivät tietoa projektin etenemisestä, yhteistyön suunnittelua ja aina jonkin vesiaiheisen tietopaketin. Osallistujat jaettiin eri ryhmiin kiinnostuksensa mukaan ja jokainen ryhmä kokeili ja työsti materiaalia lopussa julkaistavia veden tutkimustyökortteja yms. materiaalia varten. Nämä työt toteutetiin siis omissa kouluissa. Projektin tueksi OPH järjesti täydennyskoulutuksen. Projketin vetäjä keräsi tietoa yhteen,niin, että loppuseminaarin yhteydessä opettajien käyttöön suunnatut tietopaketit olivat valmiina. Projektiin kuului myös useita luontoretkiä oppilaille jne. Eri vaiheiden riippuvuussuhteet oli määritelty ja projketin vetäjän tiedossa, jonne ne aika pitkälti jäivätkin. Toimintatapoja oli projketissa niin monia, että niiden keskinäistä riippuvuutta on vaikea hahmottaa. Toisaalta lopputulema on hyvin konkreettinen.
Projketin välituotokset olivat esim. koulujen omia vesistötutkimuksia, draamaesityksiä, kuten delfiinit ja tonnikalat, retki Vantaanjoelle ja Hyvinkäälle jne. Välituotokset olivat lähinnä toimintatapoja. Lopputuotokset tärkein olivat vedentutkimuskortit, jotka syntyivät monen toimijan kautta. Toisaalta lopputuoksena on myös hyvä sivusto, johon on kerätty paljon opetuksessa käyttökelpoista tietoa vedestä. Virkamiestason toimijat saivat tietoa koulun kasvatustyöstä vesiaisoissa ja saivat vaikuttaa siihen. Asiantuntijat siirsivät tietoaan kouluun ja saivat tietoa opetussuunnitelman uudistuksen merkityksesta ja toteutuksesta.
Hankkeen koordinoinnista vastasivat Vantaanjoen ja Helsinginseudun vesiensuojeluyhdistys ry ja Uudenmaan ympäristökeskus. Opetushallitus oli mukana järjestämällä täydennyskoulutuksen ja asiantuntijapanoksellaan. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri osallistuivat myös hankkeeseen työpanoksellaan. Hankkeen johtoon perustettiin rahoittajista ja yhteistyötahoista koostuva ohjausryhmä. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi toiminnanjohtaja Kirsti Lahti ja projketinvetäjänä Päivi Vääränen.
Mitä sitten jäi projketista käteen? Vedentutkimuskortit vaikuttavat kohtuullisen käyttökelpoisilta, tosin mikään maastoon tehty materiaali ei voi olla yleispätevää. Kuitenkin elämään jäi vahvasti tutkimisen periaate tehtiin se sitten millä konstilla tahansa. Pitemmän päälle materiaali vanhenee, mutta ainakin nyt v. 2008 parasta projektin antia ovat sivut, josta eri materiaaleihin pääsee koostetusti käsiksi. Draama on aina vähän asiaan vihkiytyneiden herkkua, mutta vaikuttaa mieklenkiintoiselta. Sen sijaan paikkatietohanke tässä yhteydessä ei ole sidottu kunnolla muihin asioihin ja vaikuttaa täysin irralliselta. Onko se tehty kenties rahoittajan vaatimuksesta? En usko, että sen käyttö levisi tämän projektin mukana.
Rahoittajan olisin perustellut projektiin osallistumista asian tärkeydellä ja ajnkohtaisuudella. Jotta näin iso asia saadaan ratkaistua, ei riitä, että vesiä puhdistetaan vaan asenne on saatava muuttumaan. Se ei muutu ilman yhteistyötä, joka tapahtuu asiantuntijoiden, viranomaisten ja koulujen kesken. Se on pitkän aikavälin työtä, mutta elämän- siis elämän veden- perusedellytys. Nopeinta hyötyä mm. uusien opsien
toteuttamiseen saivat koulut.

Asiantuntijuus ja osaaminen projketissa/tiedonhallinta:

Asiantuntijoiden taustaorganisaatiot on esitelty projketiorganisaation yhteydessä. Asiantuntijat olivat yleensä alansa keskeisiä toimijoita, esim. hydrologeja vesialanyhdistyksistä. tai OPH:sta opettajainkoulutuslaitosten opettajia. He kaikki olivat siis yhteydessä käytännön toimintaan, ei hallintoon. Projektin vetäjä Päivi Vääränen on myös koulutukseltaan biologian ja maantiedon opettaja. Suoraan mukana olleiden asiantuntijoiden määrä oli suuri. Ulkopuolisia resusrsseja hyödynnettin näin ollen lähinnä koulujen omissa toteutuksissa. Niistä oltiin yhteydessä kunnan organisaatioihin ja esim. yliopistoihin. Tiedon hyödyntäminen ja dokumentointi tapahtui yllä kuvatun mukaisesti ww.ymparisto.fi sivuston alaisuuteen. Paikka on hyvin tiedetty ja käytetty.
Projketin aikan toimi yhteinen työskentelyalusta, eri kiinnostusryhmät pitivät omia kokouksiaan ja välillä pidettiin suuremopia kokouksia kaikille projketin osanottajille. Työskentelyalusta keräsi kohtuullisen määrän toimijoita.
Keskeistä tuotettua tietoa olivat siis, jälleen kerran, oppimateriaali, etenkin vesien tutkimuskortit, retkeilykohteet, draaman
käyttömahdollisuudet vesiasioiden opetuksessa ja kokonaisten vesitutkimusten tekeminen. Projketista tiedotettiin etukäteen ja tuotoksia levitettiin projektin aikana kokouksissa ja alustan välityksellä. Sivusto jäi elämään omaa elämäänsä. Postitse materiaalia ei juuri lähetetty, paitsi muutamia kokouskutsuja.

Peilaaminen omaan kehittämishankkeeseen:

Oma kehittämishanke on lilliputti verrattuna elämän vesi-hankkeeseen. Niissä on kuitenkin monia samoja piirteitä. Tärkein on tavoitetasolla, kummankin lopputavoitteena on aktiivinen kansalainen, joka toimiin ympäristönsä hyväksi. Yhteistä niille on myös monien toimijoiden ja työtapojen yhdistäminen. Tutkimuksen tekeminen, joka elämän vedessä on yksi työtapa, on omassa hankkeessani käsiin jäävä lopputulos. Elämän vesi rajautuu tiukemmin vesiasiantuntijoihin ja luonnonympäristöön. Omassa hankkeessani kulttuuriympäristö on huomattavasti vahvemmin esillä. Kaupunkiekologinen tutkimus on monitieteellinen tutkimus, koska elämä on montaa tiedettä (Nykäseksi laiffii)! Paikkatieto, jota elämän vedessä esitellään, otetaan omassa hankkeessa käyttöön eli se on hyvä apuväline.
Koska oma hankkeeni rymähti jo kaksi viikkoa sitten vauhdilla käyntiin, voin todeta tehneeni saman virheen kuin elämän vesi-projketi. Tiedottaminen ei osunut oikeaan ajankohtaan. Tiedotus opiskelijoille olisi pitänyt tulla vuoden alussa, jotta kurssin luonne (hanke toteutuu siis lukion maantiedon ja biologian integroivana kurssina) olisi selvinnyt. Nyt moni potentiaalinen kurssilainen oli valinnut toisin. Paikkasin asiaa törkeällä tavalla. Kuulutin kurssin alettua opiskelijoille, että kurssi on alkanut ja vaikka teillä on nyt joku kurssi meneillään, voitte tulla tänne. Tällä kurssilla on vaikka mitä mielenkiintoista. Tapa oli tepsivä.
Elämän veden parasta antia on sivusto ja samankaltaista dokumentaatiota kannattaa suunnitella tähänkin. Itse asiassa olen kerännyt tullutta materiaalia tikulle koko ajan, mutta missä sen sitten lopulta julkaisee. Hankkeen omilla sivuilla vai täällä? Mikä on ryhmäjakojen aiheiden,reflektilomakkeiden, havaintolomakkeiden, asiantuntijalesitysten merkitys muille? Pitäisikö kaikki mättää jonnekin samaan vai karsia osa?
Elämän vesi on hieman epätasainen projekti siinä mielessä, että vesitutkimuskortit, hyvin konkreettina juttuna, vievät ikäänkuin painopistettä paljon tutkimussuuntaan. Samaa pitänee varoa tässä projketissa. Opettajana helposti painottaa"nättiä" tutkimusta, vaikka prosessi on pääasia, ei niinkään tuotos. Tärkein tulos omassa hankkeessa on ehdottomasti oppijan korvien välissä. Olen tehnyt yhteistyötä Venäjän ympäristöihmisten kanssa ja kerran eräs heistä tokaisi arvokkaassa seminaarissa minulle, että "miksi te tutkitte Suomen koulussa esim. veden laatua, kun vesi on teillä puhdasta ja viranomaiset tarkkailevat vettä". Siinä on totuuden siemen. Tärkeys löytyy yhteiskunnallisista
vaikutuksista eikä laitteiston laadusta.
Elämän vedellä oli tietty aloitus- ja lopetuspiste, jonka jälkeen se jäi elämään kouluille. Omassa hankkeessa on pyrkimys samaan. Toivon, että hankkeet menetelmät (tavoitteiden takaa) jäävät elämään, mutta ehdottomasti muuttavat toteutumistapaansa vuosien mittaan. Itse lähden toisen kouluun, tällä kertaa rehtoriksi, viikon päästä. En usko hiljaisen tiedon siirtymiseen vaan ihmiset toimivat omalla tavallaan. Tämä ei kuitenkaan pitäisi olla hiljaista tietoa vaan kuuluvaa ja helposti siirtyvää. Porkkalan lukiossa projektia jatkavat toiset henkilöt, mutta eiköhän Väinö Linnan lukiossakin aloiteta vielä samanlaista. Hei vaan _o/