smily.gifsmily.gif
Kaisa Alila, Kilpisen koulun uudet oppimisympäristöt:
Kehittämisen tavoitteena hankkeessa oli:
Kulttuurisen näkemyksen kehittäminen, jonka perustana on tiede ja taide.

Tukea oppilaan, opiskelijan tai tutkinnon suorittajan luovaa ja innovatiivista ajattelua.
Edistää oppilaan/opiskelijan kulttuurista lukutaitoa ja kulttuurien tuntemusta.
Tukea uudistuvien opetussuunnitelmien ja tutkinnon perusteiden käyttöönottoa eri koulumuodoissa.
Löytää sopivia toimintamuotoja koulujen/oppilaitosten sekä taide- ja kulttuurilaitosten, kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän välille.

Lähtökohtana oli ajatus luovuudesta ja innovatiivisuudesta kaikissa oppiaineissa ja opetuksessa, koska innovatiivisuus ja luovuus ovat tarpeellisia taitoja tulevaisuuden työelämässä. Hankkeessa kohtaavat taide ja tiede.
Opetushallituksessa oli tehty hankekartoitusta 2003 – 2004.
Esiselvityksessä käytettiin pohjana koulutuspolitiikkaa ja opetuksen kehittämistä ohjaavia keskeisiä ohjelma-asiakirjoja ja hallitusohjelmaa (2004).
Hankkeessa oli seuraavia vaiheita:
1)hankesuunnitelman ja toimintasuunnitelman luominen
2) yhteistyömahdollisuuksien kartoitus
3)verkoston kokoaminen
4)toiminnan käynnistäminen
5)hankkeen toimintojen toteuttaminen
6)toimintamalllien kerääminen ja levittäminen
7)arviointi ja edelleen kehittäminen

Hanke oli aikataulutettu kolmelle vuodelle. Eri vaiheiden riippuvuussuhteet oli määritelty loogisesti. Ajallisesti muu ei olisi ollut mahdollista.


Välituotoksina oli seminaareja ja täydennyskoulutusta osahankkeisiin osallistujille.
Lopputuotoksena olivat osahankkeiden tuotokset ja mallit paikallisten kulttuuri- ja tiedelaitosten ja verkostojen kanssa. Hankeessa tuotettiin myös julkaisuja sekä luotiin tukiverkosto luovuuden ja innovatiivisuuden opetuksen tarpeisiin.
Projektiorganisaatio muodostui
1) ohjausryhmästä, joka linjasi hankkeen toimintaa ja joka kokoontui 1-2 kertaa vuodessa
2) projektiryhmästä, joka oli toimeenpaneva elin ja jonka jäsenet pitivät yhteyttä paikallishankkeisiin (=osahankkeisiin)
3) Osahankkiden koordnaattorit olivat paikallistason suunnittelijoita ja hankkeen toteuttajia.
4) Osahankeissa oli useita henkilöitä tekemässä ja toteuttamassa hanketta.
Arvioinnissa todettiin, että projektien tuotosten ja toimintamallien vakiinnuttaminen osaksi eri tahojen normaalia toimintaa saattaa olla ongelma.
Huomasin itse osallistuneeni yhteen osahankkeeseen (Culture Bee) suorittajana ja nyt voin todeta että projektista jäi käteen minulle paljon mm. silmäni avautuivat erilaiselle koulun ulkopuoliselle yhteistyölle myös kulttuurin saralla, voisin jopa sanoa että osa ideoista nykyiseen hankkeeseen on itänyt Culture Been ajoilta ja niistä kokemuksista, joita sain oppilaiden ja yhteistyökumppanin kanssa työskennellessäni yhden aihekokonaisuuden parissa muutamia vuosia sitten.
Rahoittamista olisi voinut perustella hankkeen tarpellisuudella esim. Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman mukaisia käytänteitä ja malleja rakentava hanke. Hankkeeseen osallistuneet tahot oli koottu monipuolisesti eri tahojen toimijoista. Osahankkeiden kautta projekti oli myös käytännönläheinen koulumaailmassa.

Asiantuntijoita oli laaja-alaisesti jo opetushallituksen sisältä; eri kouluasteilta ja eri alojen asiantuntijoita esim. Kulttuuriperintöön, tieteeseen ja teknologiaan erikoistuneita henkilöitä.
Ohjausryhmä oli koottu hyvin laaja-alaisesti eri tahojen edustajista mm. Elinkeinoelämä, OAJ, taiteen keskustoimikunta ja museovirasto. Alueellista yhteistyötä tehtiin lääninhallitusten, taide- ja kulttuurilaitosten ja elinkeinoelämän kanssa osahankkeissa paikallisesti. Tietoa dokumentoitiin edu.fi-sivustolla ja julkaisujen avulla. Kehittämistyön pohjalta saatua tietoa hyödynnettiin perustamalla Suomen Tammi yhteistyöverkosto.