Oppimisympäristö kurssin benchmarkkaustehtävä
Ilpo Soini 12.5.2010

Projekti: E-Learning Coach for Visually Impaired People

Kehittämisen tavoitteet


Tavoitteena on ollut helpottaa näkövammaisten verkko-opiskelua perustamalla näkövammaisten opiskelijoiden verkkotutoreille verkosto.

Ennen tätä hanketta ei ole ollut mitään erityistä koulutusta verkkotutoreille, joilla on näkövammaisia opiskelijoita. Edes mitään keskitettyä lähdettä liittyen näkövammaisten verkko-opetukseen ei ole ollut olemassa.

Hankkeeseen osallistui seitsemän näkövammaisalan oppilaitosta ja organisaatiota Euroopasta – Taustalla on kuitenkin laajempi Enviter –yhteenliittymä ja jo aikasempien hankkeiden pohjalta muodostunut ECO4VIP verkosto. Hankkeen ongelmatiikkaa laajennettiin myös toiseen vammaisryhmään eli kuulovammaisiin, joten mukaan tuli myös French National Association for the Integration of People with Visual and Aural Impairments.

Lähtökohdat


Enviter on vuosituhannen vaihteessa perustettu eurooppalainen verkosto, joka on erikoistunut näkövammaisten koulutuksen tutkimukseen valitsee kokouksissaan erilaisista hankeaiheista ne, joiden rahoituksen hankintaan se pyrkii vaikuttamaan eu:n toimielimissä. Arlainstituutti oli yksi Enviterin jäsenistä ja sen vuoksi hankesuunnitelman edetessä Arla otettiin mukaan. Yhteensä Enviterin kautta on pyöritetty seitsemän laajempaa eu-rahoitteista projektia, joista nyt ecovip (eco4vip) oli järjestysnumerolla 3.

Working packages


Hankkeen vetäjänä oli The Berufsförderungswerk Düren ja siellä koordinaattorina Jürgen Hüllen, joka veti yhtä aikaa noin seitsemäätoista muuta projektia. Työpaketit oli suunniteltu tiukasti ja tunnit niiden tekemiseen samaten. Etenemistä vahdittiin kolmen kuukauden välein, jolloin oli aina jätettävä edistymisraportti, kuluraportti ja promoraportti.

Deliverables and outcomes


Aluksi perustettiin foorumi näkövammaisten verkko-opetuksen ongelmiin ja jaettiin edellisen projektin tuotoksena ollutta tietoa esteettömistä oppimisympäristöistä. Toisessa vaiheessa jaossa oli curriculumit siitä, mitä olisi syytä osata kun saa näkövammaisen opiskelijan kurssilleen. Viimeisessä vaiheessa tuotettiin täydellinen monimuoto-opetukseen pohjautuva kurssi, jonka suorittamisen jälkeen pystyi osallistumaan testeihin, jonka selvittäneet saivat erityisen diplomin osaamisestaan. Tästä piti tulla Enviter-verkoston oppilaitosten yhteinen kurssi kaikille uusille verkkotutoreille.

Projektiorganisaatio:


7 enviterin jäsenorganisaatiota, kustakin mukana 2-3 henkilöä – ei kuitenkaan yhtään päätoimista työntekijää. Suurimmat työpanokset olivat Dürenillä, puolalaisella osallistujalla ja englantilaisella osallistujalla.

Vakiintuminen


Projektin tuotokset eivät kaikessa suunnitellussa laajuudessaan ole tulleet vakituiseen käyttöön ainakaan täällä Suomessa. Suomella ei ole enää edustusta enviter-verkostossa eikä kunnollisia yhteyksiä ecovip-koulutuksen järjestäjäorganisaatioon ole olemassa. Ainakin vuonna 2009 projektissa tehty koulutuspaketti oli kuitenkin käytössä ja jopa EU:n Grundtvig-rahoituksen turvin järjestettävänä täydennyskoulutuksena saksalaisten ja ranskalaisten järjestämänä.

Asiantuntijuus ja osaaminen


Enemmistö projektiin osallistuneista työskenteli näkövammaisten oppilaitoksessa, mukana oli myös henkilöitä, joille näkövamma on myös henkilökohtainen tilanne. Mukana oli myös projektirälssiin kuuluvia, joiden erityistaito oli hoidella eu-projekteja ja yhdistää tietotaitoja entisistä projekteista ja muista käynnissä olevista hankkeista. Projekti pyrki foorumien kautta saavuttamaan myös muita asiasta kiinnostuneita ja jokaisella projektiiin osallistuvalla osapuolella oli velvollisuudet huolehtia oman maansa alueella tiedottamisesta. Kaikissa osallistuvissa maissa järjestettiin seminaarit, joihin haalittiin opetusalan ja opetus/vammaisalan asiantuntijoita. Paikalla olivat myös ko. järjestävän organisaation henkilöstö.

Kehittämistyön dokumentointi tapahtui erityisesti monimuotokurssiin. Kurssin sisällöt nettiin, samoin kaikki tuotetut dokut cd-lle, joka oli jaossa kaikissa mukanaolleissa organisaatioissa.

Yhteisöllisyys ja tiedonkulku


Projektialustana oli Dürenin palvelimella toiminut Moodle, Skypekokoukset vähintään kerran kuussa ja worksoppeja taisi olla kolme kertaa vuodessa.

Keskeinen tuotettu tieto


Aika vähäisillä lisätaidoilla ilman erityisiä ohjelmia on mahdollista tuottaa esteettömämpää verkko- ja monimuoto-opetusta.

Peilaaminen omaan hankkeeseen:


Oma hanke paljon pienempi ja tavoitteet vaatimattomampia, mutta toisaalta käytettävissä olevaa aikaakin vähän. Tiedottaminen – siis todellinen eikä raportoitu kuten eu-hankkeissa – on ehkä se tärkein osuus kehittämishankkeessa. Hankkeissa harvemmin tulee mitään yllättäviä tuloksia, joten todennäköisesti tiedottamisen voisi aloittaa melkein heti kun hanke alkaa.

Tiukempi hankekuri olisi tarpeen. Muiden osaprojektien raportointi on aika vähäistä, koska mitään tiukkoja määräpäiviä ei ole annettu tiedottaminen perustuu lähinnä innostumiseen eikä pakkoon – pitäisi varmaan tiedottaa enemmän omista osahankkeista, niin että toisetkin huomaisivat sen kannattavaksi.